lauantai 26. toukokuuta 2018

Kesä 2018 - Bucket List

Tervetuloa kevät ja kesä!

 
 

Kesä 2018 - Bucket list

 
  • Lomamatka Pärnuun oman perheen kanssa
  • Automatka Pärnusta Riikaan ja yöpyminen Riikassa
  • Auringonnousun katseleminen
  • Auringonlaskun katseleminen
  • Kesähuoneen siivous
  • Seikkailupuistoon koko perheen kanssa
  • Picnic
 
 

Meillä on ollut jo monena kesänä tapana lomailla viikko Pärnussa. Muutaman kerran olemme ajaneet autolla Latvian puolelle. Olemme käyneet vain pienessä rajakaupungissa, Ainazissa. Tänä kesänä haluaisin jatkaa matkaa Riikaan saakka ja viettää siellä ainakin yhden yön.

Blogistani löytyy kuvia vuodentakaisesta menomatkasta Pärnuun. Täältä löytyy myös valokuvia Pärnun lomalta kahden vuoden takaa. Enemmän postauksia löytyy nimellä Pärnu. Ensimmäisen kerran kävimme Latvian puolella Ainazissa vuonna 2014.
 
Auringonnousut ja auringonlaskut veden äärellä katsottuna. Ne vain ovat niin kauniita! Niitä haluan päästä tänä kesänä ihastelemaan. Tämä alla oleva kuva on otettu auringonnousun aikaan suolajärven rannalta Espanjassa.

 


Meillä on pihassa kesähuone, joka valitettavasti toimii myös varastona. Vaikka harvalla on ikkunallista varastoa valkoisilla lankkulattioilla, niin olisin silti valmis luopumaan noin hienosta varastosta. Äitienpäivälahjaksi toivoinkin pihavarastoa. Varaston osat on nyt ostettu ja toivottavasti se valmistuu alkukesästä ja minä pääsen siivoamaan kesähuoneen kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Painepesuri ruokapöydän vieressä ja kompressori riippukeinun lähellä eivät ole juurikaan lisänneet kesähuoneen viihtyisyyttä.

Viime viikonloppuna olin miehen kanssa Pajulahden seikkailupuistossa kiipeilemässä. Sen verran mukavaa oli, että tänä kesänä seikkailemaan olisi mukava mennä koko perheen voimin.




Hoitolasten kanssa olen jo tänä kesänä ehtinyt pienen picnicin viettää. Haluan ehdottomasti lisää eväsretkiä!
 
Tämä on ensimmäinen kerta, kun teen tällaista  Bucket Listiä. Ja nämä olivat ensimmäiset asiat, jotka minulle tulivat mieleen kun ajattelin kesää 2018 ja sitä, mitä haluan tänä kesänä tehdä. Fiiliksellä siis menin, enkä jäänyt miettimään vastaustani pitkäksi aikaa. Postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa kevät ja kesä -postaussarjaa. Eilen postausvuorossa oli Saippuakuplia olohuoneessa  ja huomenna vuoron saa Kahden talon väkeä Kaikki kirjoitukset löytyvät Kahden talon väkeä-blogista.


Ihanaa kesää!
 
Mitä asioita löytyy sinun listaltasi?

 

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Korkeanpaikankammoa voittamassa

Viime lauantaina juhlimme ystäväni 40-vuotissyntymäpäivää Pajulahden seikkailupuistossa. Meitä oli kiipeilemässä noin 12 naista ja miestä. Kolme tuntia meni nopeasti kiipeilyradoilla. Sen verran uutta ja jännittävää tuo kiipeily oli, että kaikki muut asiat unohtuivat kun keskityin kiipeilemiseen. Minä kiersin ratoja mieheni kanssa. Hän on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin minä, mutta lievästi korkeanpaikankammoinen. Niinpä minä menin edellä ja sain välillä jopa neuvoa ja tsempata miestä.







Kiipeilyn jälkeen jatkoimme reput selässä matkaa läheiselle laavulle. Onnittelumaljojen jälkeen luvassa oli makkaranpaistoa ja synttärisankarin tarjoamien ruokien syöntiä. Ilma oli loistava, seura hyvää, luonto kaunis ja ruoka maistui hyvältä. Aika kului siivillä.




Olipa mahtava tapa viettää synttäreitä. Ehdimme vielä illalla hakemaan lapset kotiin. Heilläkin oli ollut huippu päivä sukulaisten kanssa Heinolassa.



Nämä olivat toiset 40-vuotissynttärit, joissa olin tänä vuonna. Ensimmäisissä oli ohjelmassa hyppimistä Trampolin parkissa. Sen jälkeen ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja keskusteluja oli tarjolla juhlatalossa päivästä yömyöhään. Ihanat juhlat nekin. Nyt mietin jo, miten juhlistaa omia synttäreitä tänä vuonna. Mies on minua muutaman viikon vanhempi, joten tuplajuhlatkin voisi pitää.


Millaiset 40-vuotissynttärit sinä järjestäisit?

tiistai 15. toukokuuta 2018

Helteinen toukokuu

Nämä viimeaikaiset lämpimät päivät ovat saaneet ajantajuni hämärtymään. Viikonloput ovat tuntuneet pidemmiltä ja välillä on tuntunut jopa lomalta. Onhan tässä toki ollut pari ylimääräistä vapaata vapun ja helatorstain vuoksi, mutta tuntuu kuin olisi lomaillut enemmänkin. Siitäkin huolimatta, että lapsilla on ollut peräkkäin kaksi kolmen päivän kouluviikkoa. Ei nimittäin aina ole helppoa yhdistää omaa työtä perhepäivähoitajana siihen, että kotona pyörii myös kolme lomailevaa koululaista kavereineen. Omat lapset ottavat onneksi hoitolapset ihanasti vastaan. Leikkivät välillä pienten kanssa piilosta ja huomioivat muutenkin. Parhaimmillaan välipalapöydässä on 10 lasta. Välillä pitää oikein laskea, että ovathan kaikki lapset tallessa.



Näiden ihanien lämpimien päivien aikana olen


- ehtinyt  picnicille lasten kanssa
- juonut yhden iltasiiderin järven rannalla auringonlaskua katsellen
- syönyt grilliruokaa
- lotrannut aurinkorasvalla
- pyöräillyt
- syönyt jäätelöä ulkona
- lukenut kirjaa aurinkotuolissa
- tehnyt voikukkaseppelettä
- hakeutunut varjoon




Aivan mahtavaa! Ja nyt on vasta toukokuu. Tosin pessimistinä tulee välillä ajateltua, että entä jos kesä on nyt tässä ja loppu aika sitten värjötellään kylmässä, sateessa ja tuulessa. Hus, tuollaiset ajatukset. Nautitaan!




Ihanaa aurinkoista viikkoa!

torstai 10. toukokuuta 2018

Mikämikä-seikkailu Enonsaaressa - linkki arvontaan

Parin viikon päästä on mahdollista osallistua koko perheen toiminnalliseen draamaseikkailuun Enonsaaressa. M/S Vellamolla on lauantaina 26.5 kaksi lähtöä Lahden satamasta, klo 11 ja 14.30. Laiva vie isot ja pienet seikkailijat Enonsaareen, jossa on tarkoitus auttaa Peter Pania (Konsta Hietanen) pelastamaan ystäviään.



Enonsaaressa on ainakin merirosvoja, keijuja ja intiaaneja. Merirosvot ovat kehitelleet sellaisia juonia, että Peter Pan, keijut ja intiaanit tarvitsevat mantereen lapsia apuun. Risteilylle osallistuvat lapset ja toki aikuisetkin saavat halutessaan pukeutua merirosvoiksi, keijuiksi tai intiaaneiksi. Miksei myös kadonneeksi lapseksi. Mikä olisi sinun rooliasusi?

Vastaavanlaisia risteilyjä Enonsaareen on järjestetty aiemminkin. Edellisestä kerrasta on kulunut jo jokunen vuosi. Aina nämä risteilyt ovat olleet loppuunmyytyjä. Peruutuspaikkojakin on kuulemma jonotettu satamassa. Itse olen ollut kerran mukana lasten kanssa. Kokemus oli niin mahtava, että tälläkin kertaa olisimme ehdottomasti ostaneet liput. Ja itseasiassa ostettiinhan me! Siitäkin huolimatta, että pääsemme ilmaiseksi paikanpäälle koko päiväksi järjestämään tätä tapahtumaan. Lippujen ostamisessa oli se tarkoitus, että jos kaikki lapset eivät haluakkaan koko päiväksi saarelle mukaan, niin he voivat tulla vierailemaan ja osallistumaan seikkailuun isovanhempien kanssa, mutta onhan tälle meidän lippujen ostamiselle vähän naurettukin.




Liput tähän toiminnalliseen draamaseikkailuun maksavat 20 euroa. Hintaan sisältyy laivamatkat, picnic-eväät sekä tietenkin itse seikkailu Enonsaaressa. Seikkailu sopii kaikenikäisille, mutta rattaita ei voi ottaa laivaan mukaan. Kävelymatkat Enonsaaressa eivät kuitenkaan ole kovin pitkiä. Lippuja voi ostaa Visit Lahden nettisivuilta.

Joku onnekas voi myös voittaa lipun arvonnasta, joka löytyy tapahtuman facebook-sivuilta, Mikämikä-seikkailu. Arvonta on voimassa4 11.5. kello 16.30 saakka. Mikämikä-seikkailulla on myös oma instagram-tili. Sieltäkin löytyy lippuarvonta.




Seikkailun järjestää Lahden Steinerkoulun neljännen luokan vanhemmat ja lapset. Tuotolla kerätään rahaa parin vuoden päästä olevaan leirikouluun.


Nähdään Enonsaaressa!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Lapseni osti vahingossa 198 arpaa

Kävin lapseni kanssa kahdestaan ruokakaupassa. Otin hänet mukaan muun muassa siksi, että palautuspulloja oli päässyt kertymään poikkeuksellisen paljon. Lapsi jäi palauttamaan pulloja ja minä menin jo keräämään ostoksia.

Jonkin ajan kuluttua luokseni tuli hätääntynyt lapsi. Pullonpalautuksesta ei tullutkaan rahoja, vaan hän oli ymmärtämättään osallistunut kaikilla rahoilla arpajaisiin. 9,90 eurolla oli saanut 198 arpaa. Niistä ei muuten yksikään edes voittanut.




Kaupasta ulos lähdettäessä jäin seuraamaan pullopalautusta. Palautetaan nappi oli muistaakseni sinisellä tai vihreällä. Arpajaisnappi punaisella. Minua kuitenkin ärsytti se, että tässä oikeakätisten maailmassa arpajaisnappi oli oikealla ja palautus vasemmalla. Herkästi voi tulla painaneeksi väärää nappia. Minun lapseni oli luullut, että hän saa rahat ja arvan. Ei todellakaan ollut ymmärtänyt ostavansa koko rahalla, eli lähes 10 eurolla arpoja!

Alle 18 vuotiaat eivät käsittääkseni edes saa ostaa Veikkauksen raha-arpoja, mutta Lidlin pullopalautuksessa arpoja saa ostaa. Lapseni ei voi olla ainoa arpoja vahingossa ostanut. Voisin kuvitella, että muutkin lapset tai vanhukset voisivat vahingossa ostaa pullonpalautusrahoillaan arpoja. Mieheni tunnusti myös, että hänkin on joskus väärästä napista painanut. Mielellään kyllä osallistumme hyväntekeväisyyteen, mutta haluamme tehdä sen tarkoituksella ja suunnitellusti. Ei vahingossa.




Onko teillä käynyt samoin?
Mitä mieltä olette tällaisista pullopalautusarpajaisista?
Toivottavasti lapsen useamman viikon viikkorahat menivät hyvään tarkoitukseen!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Huhtikuu 2018

Huhtikuussa... 


- Luulin, ettei lumet sula ikinä
-Kävin lasten kanssa Hop Lopissa
- Neuloin Marisukat ja aloitin uuden kirjoneuleprojektin
- Vietin miehen kanssa viikonlopun Tallinnassa
- Kävin uudestaan ultraäänessä. Toisella kertaa otettiin paksuneulanäyte.
- Sain hyviä uutisia. Pattini ei ole pahanlaatuinen.
- Kävimme lähes koko perheen voimin lapsimessuilla. Nuorempi poikamme oli samaan aikaan Lappeenrannassa koristurnauksessa.
- Näin kevään ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot.
- Teimme yhtenä viikonlopun pihatöitä.
- Samana viikonloppuna kenelläkään ei ollut turnausta eikä kukaan mennyt treeneihin. No, mies kävi sunnuntai-iltana säbässä.
- Vappuaattona oltiin kotona. Siivottiin. Leivottiin munkkeja. Mies paistoi munkit illalla, kun minä olin esikoisen kanssa vaateostoksilla.



 

Huhtikuussa blogissa

 
 
 
Osallistun tällä kollaasilla taas perinteiseen tapaan Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen.
 

 
Ihanaa alkavaa toukokuuta!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Yllätysisku jääkaappiin

Siitä on jo pari kukautta kun Pirita Pandamama haastoi meidät Kaksplussan verkostobloggaajat paljastamaan jääkaappiemme sisällöt. Kuvat piti ottaa heti, ilman siivousta ja järjestelyä. Vasta tällä viikolla muistin tämän haasteen, kun luin Petran perheen jääkaapin sisällöstä Sängyn alla-blogista. Kävin saman tien räpsimässä kuvat jääkaapista kännykällä. Tältä meidän jääkaappi näytti viime torstaina ennen kaupassa täydennysostoksilla käyntiä.

Ylimmältä hyllyltä löytyy voita ja munkinpaistorasvaa. Munkinpaistorasva oli ilmestynyt jääkaappiin minulta huomaamatta. Mies ilmeisesti toivoo, että paistetaan munkkeja vappuna. Meillä työnjako on perinteisesti ollut se, että minä teen taikinan ja munkit ja mies hoitaa paistamisen. Munkkien sokerointiin osallistuvat sitten usein myös lapset. Ylimmältä hyllyltä löytyy myös aurinkokuivattuja tomaatteja, vaniljarahkaa, maustamatonta rahkaa, maustamatonta viiliä, turkkilaista jugurttia, minttuhyytelöä, sinappia, pähkinöitä, joku pikkujouluihin ostettu salaatinkastike ja Polar-juustoa.


Seuraavalta hyllyltä löytyy  suolakurkkuja, juustoraastetta, Kainuun juustoleipää, puolukkahilloa, raejuustoa, halloumia, fetaa, Oltermannia tai vastaavaa, manteleita, voita, artisokan sydämiä, lakkahilloa, kapriksia ja tonnikalakastiketta.


Seuraavalta hyllyltä löytyy riisipiirakoita, marmeladia, majoneesia, mansikkahilloa, tuorejuustoa, lenkkimakkaraa ja juustoa. Rasioissa on pestokanaa ja miehen töistä ostamaa kanttarelli-herkkusienipastaa.


Juomatelineessä on maustamatonta jugurttia, lähes tyhjä ketsuppipullo sekä täysi ketsuppipullo. Huuhtelen ketsupin jämät vedellä ja kaadan esimerkiksi jauhelihakastikkeen sekaan.

Hyllyltä löyty myös Gotleria, vegaanista juustoa, ingmariinia, soijanakkeja ja kahta erilaista jogurttia.



Sitten löytyy maitoa,  lisää maustamatonta jogurttia ja lenkkimakkaraa. Keltaisessa rasiassa on ekaluokkalaisen tekemää vaniljarahka maustamatonrahka-seosta. Se on tytön suosikkiherkku ja siksi rahkoja onkin lähes aina jääkaapissa. Muissa purkeissa on makaroonia ja keitettyä kukkakaalia.


Jääkaapin ovesta löytyy anopin tekemää sinappia, kaupan sinappia, silmätippoja, lääkerasvoja, luomukasvisliemikuutioita, elintarvikeväriä, salaattijuustoa, tomaatti pyreetä, joku vanha antibiootti ja hiivaa.


Lisää jogurttia, eikä sitä edes kovin paljoa meillä syödä! Chilikastiketta, karpalomehua, maitoa ja kauramaitoa.


Vihanneslaatikossa on useita kuukausia kaapissa ollut kuohuviini, kurkkuja, bataatteja, salaattia, tomaattia, fariinisokeria ja porkkanoita.


Alimmasta vihanneslokerosta löytyy perunoita, porkkanoita, punajuuria, maissia ja salaattia. Tomaatit ja avocadot sekä hedelmät meillä säilytetään huoneenlämmössä.



Onpas kaikki sekaisin! Toki voin syyttää koululaisia, jotka laittavat välipalatarvikkeet milloin millekin hyllylle. Onneksi laittavat, eivätkä jätä yleensä pöydälle. Täytyy kuitenkin myöntää, että minä ja mieskin laitetaan myös ruokia milloin millekin hyllylle. Se riski tässä on, että jotain jää huomaamatta ja ruokia pilaantuu. Toisaalta ruuankulutus on kovaa ja vaihtuvuus jääkaapissa suurta. Jääkaappi järjestellään yleensä aina siinä vaiheessa, kun kaupasta tuodaan lisää ruokaa. Tällä hetkellä syömäkelvotonta jääkaapissa oli vain tuo antibiootin loppu. Jugurttia pitää tarjota lapsille, ettei pääse pilaantumaan.

Meillä minä teen yleensä arkiruuan. Hoitolapsille tarjoan joka päivä eri ruokaa. Niinpä meillä usein loppuviikosta alkaa olla useampien ruokien jämiä. Silloin vietetäänkin päivää, jolloin iltaruualla tarjolla voi olla kolmeakin eri ruokaa. Yhtä lajia ei riitä kaikille, mutta jokaiselle on jotakin. Lasten harrastusten vuoksi emme syö joka päivä yhdessä iltaruokaa. Sen takia on hyvä, että jääkaapissa on näitä jämäruokia, joita voidaan lämmittää lapsille ennen tai jälkeen treenien jokaisen treeniaikataulun mukaan. Onneksi ihan joka päivä ei ole harrastuksia.

Näitä kuvia otteassa meidän jääkaapissa on poikkeuksellisen paljon makkaraa. Normaalisti emme syö edes kerran kuussa makkaraa tai nakkeja. Lienee lähestyvä vappu ja grillikausi sekoittanut kaupassa kävijän. Minä olen lopettanut tänä talvena punaisen lihan syömisen kokonaan, joten makkarat eivät kuulu ollenkaan ruokavaliooni.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen lähdin kauppaan ja ostin jääkaappiin muun muassa maitoa, kanaa, jauhelihaa ja nyhtökauraa.

Miltä näyttää ja kuulostaa? Uskaltaisitko avata jääkaappisi oven just NYT ja kuvata sisällön someen?

Jos olet yhtä utelias kuin minä niin käypä katsomassa näiden bloggaajien jääkaapit!

 
 
Pirita - Pandamama


Tässä lopuksi vielä kahden viime viikon ruokalista meillä hoitolapsille tarjottavista ruuista.


Ma
Lohikeitto, ruisleipä
Ti
Peruna, porkkana, nakkikastike
Ke
Riisi, pestokana, maissi, parsakaali, kurkku, tomaatti
To
Makaroni, tonnikalakastike, kukkakaali, salaatti
Pe
Linssikasvissosekeitto, raejuusto, ruiskrutongit


Ma
Kierremakaroni, sitruunainen kanakastike, parsakaali, herne, mozzarellasalaatti
Ti
Riisi, chili con carne, salaatti
Ke
Kvinoa, pähkinäinen kikhernepata, salaatti, raejuusto
To
Nuudeli, kanakasviswok
Pe
Soijarouhelasagne, kurkku, tomaatti, raejuusto

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Tallinna - aina hyvä vaihtoehto


Muutama viikko sitten olimme pyytäneet miehen vanhemmat meille lapsia hoitamaan. Minun ja miehen oli tarkoitus viettää yksi yö hotellissa. Emme oikein osanneet päättää mihin kaupunkiin menisimme ja mitä tekisimme. Kaupungin piti olla tarpeeksi lähellä, ettei autolla ajamiseen mene kohtuuttoman pitkää aikaa. Emme olleet saaneet päätettyä vielä perjantainakaan, minne lähtisimme lauantaina. Haikon kartano, Hotelli Sveitsi ja Helsinki olivat vahvimmat vaihtoehdot. Miehen vanhemmat saapuivat meille perjantai iltapäivänä. He ehdottivat, että lähtisimme jo samana iltana jonnekin. Mies oli vielä töissä perjantaina viideltä, kun päätimme varata laivamatkat ja kaksi hotelliyötä Tallinassa. Viime reissusta muistin, että viimeinen laiva Tallinnaan lähtee kello 22.30. Loppu kesästä nimittäin myöhästyimme kaverini kanssa laivasta. Kiireisen varauksen ja luultavasti muutaman klikkausvirheen johdosta menimme Tallinnaan Megastarilla, olimme kaksi yötä Baltic hotel Vana Wirussa vanhassa kaupungissa ja palasimme kotiin Silja Europalla. Jälkeenpäin ajateltuna oli oikein hyvät klikkausvirheet mieheltä.
 
Kun saavuimme yöllä hotelliin, niin yläkerran käytävän kokolattiamatto ahdisti. Huoneessakin oli kokolattiamatto ja ikkunasta näkymä vastapäisen talon seinä. Väsyneenä kaikki tuntui vielä erityisen pahalta. Täälläkö joudumme viettämään meidän kahdenkeskisen viikonlopun? Mies meni heti takaisin respaan ja yritti peruuttaa meidän juuri maksaman viikonlopun hotellissa. Se ei onnistunut yöllä, mutta saimme vaihtaa allergiahuoneeseen. Siellä oli parkettilattia ja ikkunastakin näkyi vanhan kaupungin maisemaa. Meidän oli tarkoitus yrittää lauantaiaamuna peruuttaa toinen yö hotellissa. Huone oli kuitenkin niin hyvä ja hotellin sijainti meille loistava, ettei vaihto ollut enää tarpeen. Hotellihuoneen hintaan ei kuulunut aamupalaa, joten söimme aamiaisen lauantaina Must Puudel-nimisessä kahvilassa ja sunnuntaina hotellissa.
 
Aamiaisen jälkeen ajoimme Taksilla Viron taidemuseo Kumuun. Museon arkkitehtuurin on muuten suunnitellut suomalainen Pekka Vapaavuori.


 
Museo kierroksen jälkeen ajoimme taksilla Kalamajaan. Meille löytyi pöytä lähes täydestä F-hooneesta. Kävelimme aurinkoisessa säässä Kalamajalta vanhaan kaupunkiin. Matkalla istuimme puiston penkille lukemaan kirjoja. (Ei välttämättä ollut viisasta raahata koko ajan käsilaukussa yli 500 sivuista kovakantista kirjaa. Onhan pokkaritkin keksitty.) Hetken aikaa ehdimme lepäillä hotellilla ennen kuin kiipesimme lähellä olevaan Hellemanin torniin katsomaan maisemia hieman korkeammalta. Muurille ja torniin pääsy maksoi 3 euroa. Iltaruuan haimme kaupasta. Hotellissa söimme kaupan salaatit, croisantit ja joimme lasilliset kuohuviiniä. Päivä oli niin täynnä ohjelmaa, ettei kumpikaan meistä halunnut lähteä enää mihinkään syömään.







Sunnuntaina kotimatka alkoi jo heti puolen päivän jälkeen. Arkeen paluu alkoi jo Tallinnassa. Emme olleet muistaneet ilmoittautua tai edes kertoa omalle lapselle kaverisynttäreistä, joihin hänet oli kutsuttu. Puolessa tunnissa saimme ilmoitettua pojan mukaan Megazoneen, ohjeistettua papan lahjaostoksille R-kioskille ja pojan askartelemaan onnittelukorttia. Naapurissa asuva ystäväperhe hoiti ystävällisesti kyydityksen juhliin. Kaikki muu muistettiin, mutta pojalle oli selvinnyt vasta autossa matkalla juhliin, että synttärit ovat Megazonessa. Se asia jäi mainitsematta.






Aiempia blogikirjoituksiani Tallinnasta:

Viikonloppu Tallinnassa kaverin kanssa 8/2017 (myöhästyimme laivasta)

Yksi yö Tallinassa 4/2017, mukana vain käsilaukku


Kollaasin kuvat ovat syömiäni ruokia. Tallinnassa söin kasvisruokaa. Kollaasin kolme ylintä kuvaa ovat aamupalalani Must Puudelista. Keskirivin kaksi vasenta kuvaa F-hooneelta. Keskirivin oikea ja alarivin kaksi vasenta kuvaa Baltic hotel Vana Wirun aamupalalta. Alimman rivin oikean reunan kuva Silja Europan härkis hot dog.





Mitkä ovat sinun suosikki paikkasi Tallinnassa?

torstai 19. huhtikuuta 2018

Marisukat

Meidän pääsiäistä vietettiin tänä vuonna koripallon merkeissä. Ulkona oli mahtava auringonpaiste. Koko Suomi tuntui hiihtävän, kävelevän jäällä ja nauttivan ulkoilusta auringossa. Täällä Lahdessa järjestettiin suuri koripalloturnaus, jossa meidän toinen poika pelasi. Oman seuran turnaus vaati osallistumista talkoisiin ja mies istuikin kolmen päivän aikana noin 16 tuntia pöytäkirjaa pitämässä. Me muut kävimme katsomassa pelejä ja kannustamassa. Minun pääsiäinen kului lähinnä koripalloa katsellen ja neuloen Marisukkia. Kuviot näihin sukkiin löysin Eilen tein-blogista. 
 
 


Sukat neuloin tuttuun tapaan Novitan 7 veljestä langasta. Väreinä musta, valkoinen ja keltainen. Yhdellä puikolla on 12 silmukkaa. Kantapää on vahvistettua neuletta ja kärkeen tein nauhakavennuksen.



Tänä vuonna meidän tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa virpomaan. Minä vakoilin reippaiden noitien puuhia seuraamalla heitä vähän matkan päästä.




Näin kauniin kimpun sain hoitolapsen vanhemmilta ennen pääsiäistä.




Neulomuksiini kuuluu nykyään tärkeänä osana myös Netflix. En nimittäin juurikaan neulo ilman, että samalla katsoisin Netflixiä. Näitä sukkia neuloessa olen katsonut Valtiatar (Reign) sarjan neljättä tuotantokautta. Viihdyttävä historiallinen sarja. Enemmän hömppä ja jenkkityylinen kuin esimerkiksi ihastuttava ja laadukas Downton Abbey.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Huhtikuinen tiistai

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette lähettäneet tsemppiviestejä edellisen blogipostaukseni: Tutkikaa tissinne! jälkeen. Viime aikoina olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa. Varsin hyvin olen onnistunutkin, vaikka olenkin tällainen kaikista mahdollisista asioista stressaava tyyppi. Tänään minulla oli toinen ultra ja uuden näytteen otto. Näytteen ottamisen takia tämä päivä on sairaslomaa. 
 

Mies ja kuopus veivät minut heti aamusta terveyskeskukseen tutkimukseen. Kotimatkalla kaunis sumu sai minut pyytämään miehen jättämään minut ja kuopuksen Myllysaaren rantaan. Tyttö puhalteli saippuakuplia ja minä otin muutaman kuvan kännykällä. Olisipa ollut kamera mukana!



Viime viikonloppuna pääsin jo todella keväiseen oloon Tallinnassa, jonne päätimme lähteä miehen kanssa muutaman tunnin varoitusajalla. Aurinko paistoi ja arki unohtui. Ehkäpä palaan vielä Tallinnan viikonlopun tunnelmiin kuvien ja tekstin kera.



 
Neljä vuotta sitten olen osallistunut blogissani arkihaasteeseen. Olipa hauska katsoa vanhoja kuvia ja lukea, että mitä me olemmekaan neljä vuotta sitten tehneet. Ehkä voisin ottaa uusinnan arkihaasteesta. Laitan tähän vielä linkit vanhoihin arkihaaste postauksiin.
 
 
 
 
 Kevätkin on ollut pidemmällä neljä vuotta sitten ja Vesijärvi sulana. Tämä alin kuva on otettu tasan neljä vuotta sitten.
 
 
 
 
Ihanaa tiistaita!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Tutkikaa tissinne!

Noin kuukausi sitten löysin sattumalta toisesta rinnastani patin. Ajattelin ensin, että se häviää kuukautiskierron mukana. Muistan jostain lukeneeni, että rinnat kannattaa tutkia aina samaan aikaan kuukaudesta ja mielellään kuukautisten jälkeen. Unohdin patin. Jokunen viikko patin löytämisen jälkeen kokeilin olisiko patti kadonnut. Ei ollut! Pieni pelko hiipi mieleeni. Samana päivänä soitin terveyskeskukseen. Ajattelin, että varaavat minulle ajan muutaman viikon päähän. Käskivät kuitenkin tulla samana päivänä päivystykseen. Pieni pelko kasvoi suuremmaksi.

Mies tuli töistä aikaisemmin. Osa hoitolapsista haettiin kotiin aiemmin ja minä pääsin ystävän kyydillä päivystykseen. Samalla viikolla olin venäyttänyt nilkkanikin koripallossa, enkä uskaltanut ajaa autolla jalan kivun takia. Ensimmäinen itku tuli ilmoittautumisluukulla, kun vastaanotossa ollut ihminen kysyi olisiko minun mahdollista tulla seuraavana päivänä uudestaan. Ilmoittauduin nimittäin vasta viimeisillä minuuteilla eli hieman kolmen jälkeen ja paljon oli jo ihmisiä jonossa ennen minua. Päivystys sulkeutuu neljältä ja ilmoittautumisen pitää tapahtua kolmeen mennessä. Minut otettiin kuitenkin jonottamaan hoitajan vastaanotolle, kun kerroin että töiden järjestäminen olisi hankalaa seuraavana päivänä.

Jonkin aikaa odotettuani hoitaja kutsui minut huoneeseensa ja kysyi esitiedot sekä tunnusteli patin. Hän lähti pyytämään lääkäriä paikalle ja minä odottelin yksin huoneessa ainakin parikymmentä minuuttia. Siinä ajassa ehtii miettiä paljon. Tosin jälkeenpäin en juuri muista mitä kaikkea päässä pyörikään.

Lääkäri tutki patin nopeasti sekä tunnusteli myös imusolmukkeita. Hän arveli patin voivan olla kysta. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen mammografiaan ja ultraääneen. Tarvittaessa otettaisiin myös patista näyte. Minut lähetettiin vastaanottoluukulle varaamaan aikaa radiologiaan. Kun saavuin luukulle se oli jo kiinni. Yhden hoitajan näin ja hänelle selitin asiani itku kurkussa. Hän ei voinut varata minulle aikaa, vaan antoi keskuksen puhelinnumeron, johon voisin seuraavana päivänä soittaa ja pyytää yhdistämään radiologiaan.



Seuraavana yönä nukuin kolme tuntia. Luin netistä kaiken, mitä löysin rintasyövästä, pateista, mammografiasta ja ohutneulanäytteistä. Löysin itseltäni uusia oireita ja olin varma, että minulla on levinnyt rintasyöpä. Miehenkin herätin kertoakseni hänelle asiasta.

Heti aamulla soitin radiologiaan ja sain ajan kuvauksiin kahden viikon päähän. Itkuisena kysyin mahdollista peruutusaikaa ja mielipidettä yksityiselle lääkäriasemalle menemisestä. Hoitaja rauhoitteli minua ja lupasi ottaa yhteyttä, jos peruutusaika tulisi. Hetken päästä puhelin soi ja lääkäri oli luvannut ottaa minut ylimääräiselle ajalle seuraavana maanantaina. Oli perjantai kun soitin aikaa. Minun pitäisi jaksaa siis odottaa vain viikonlopun yli kuvaukseen pääsemistä ensin luvatun kahden viikon sisään. Päivä meni jonkinlaisessa sumussa. Minua ei väsyttänyt, vaikka en ollutkaan nukkunut. Illalla uni onneksi tuli ja nukuin koko yön. Viikonloppu kului kotona. Asia ei juurikaan unohtunut. Vähän väliä se tuli mieleeni. Onneksi mies oli kotona. Hän teki ruuat ja pyöritti muutenkin arkea koko viikonlopun. Minä tein mitä jaksoin ja pystyin.

Maanantaina mies tuli töistä hoitamaan hoitolapsia kuvaukseni ajaksi. Hän ja lapset veivät minut autolla terveyskeskukseen. Ensin tissini litistettiin mammografiassa. Sitten lääkäri tuli paikalle ja katsoi ultralla. Patti näytti kuulemma hyvänlaatuiselta fibroadenoomalta. Lääkäri otti vielä ohutneulanäytteen. Sen valmitumiseen menisi kuulemma viikko tai kaksi. Minun pitäisi varata soittoaika kuullakseni sitten ohutneulanäytteen vastauksesta. Minulla oli jo yksi soittoaika parin päivän päähän ultrasta ja peruin sen sekä varasin uuden soittoajan viikon päähän ultrasta.

Pari päivää ultran jälkeen puhelimeni soi illalla kahdeksalta. Minulle soitti lääkäri. Hän kertoi, että näyte ei vielä oli valmis. Kerroin, että tiesin jo asian ja sanoin, että minulla on jo uusi soittoaika seuraavalle viikolle ja, että olin kyllä jo perunut tämän soittoajan. Lääkäri kysyi, että sopisiko minulle, että hän soittaa parin viikon päästä. Ihmettelin asiaa, koska en ole tätä lääkäriä edes koskaan nähnyt. Miksi juuri hän haluaa minulle soittaa. Lisäksi epäilytti niin pitkä odotusaika. Miksi ei voida pitää voimassa soittoaikaa toiselle lääkärille, joka olisi yli viikkoa aiemmin? Yksikin ylimääräinen epävarmuudessa ja pelossa odotettu päivä tuntui pitkältä. Lääkäri sanoi, että voisin toki aiemmin katsoa tuloksia netistä omakannasta. Suostuin siis hänen ehdotukseensa.



Viime viikolla olisi ollut se varaamani soittoaika, joka siis oli ilmeisesti peruttu koska kukaan ei soittanut. Illalla katsoin näytteen vastausta omakannasta. Näyte oli vastattu. Siellä luki, että näyte ei ollut riittävä. Ei siis vieläkään selvyyttä.

Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että minusta otettu näyte ei ollut riittävä. Hoitaja aikoi esitellä asian lääkärille. Lääkäri tekisi uuden lähetteen radiologiaan ja minä voisin varata seuraavana päivänä uuden ajan kuvaukseen ja näytteenottoon. Minä maltoin odottaa vain iltapäivään ja soitin jo silloin radiologiaan. Onneksi lääkäri oli ehtinyt tehdä lähetteen. Sain ajan kahden viikon päähän. Tällä kertaa otetaan näyte paksummalla neulalla. Oletan, että sen valmistuminen kestää taas viikon tai kaksi.

Epävarmuuteni ja epätietoisuuteni asian suhteen jatkuu vielä. Tällä hetkellä en lue mitään syöpään liittyvää. Yritän olla ajattelematta asiaa. Tukeudun radiologin sanoihin, että rinnassani on todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain.

Mutta siis tutkikaa rintanne, niin tiedätte mitä patteja ja möykkyjä siellä löytyy. Itse en ole rintojani juuri tutkinut, joten en tiedä miten pitkään tämä patti on minulla ollut. Rintoja kannattaa tutkia myös eriasennoissa. Seisten ja makuulla. Kädet ylhäällä ja sivuilla. Paras aika tutkimiseen on kuukautisten jälkeen. Jos kuukautisia ei ole niin kannattaa tutkia joka kuukausi samaan aikaan.



Postauksen valokuvat olen ottanut eräänä marraskuisena aamuna Torreviejassa, Espanjassa auringonnousun aikaan.