Kaksplus.fi

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kahdestaan

Mitä vaaditaan, että nelilapsisen perheen vanhemmat pääsevät kahdestaan ravintolaan syömään?

 

Ainakin toisen vanhemman pitää olla sen verran aktiivinen, että saa tehtyä pöytävarauksen ravintolaan. Tällä kertaa se oli mies, joka varasi meille pöydän ravintolasta nimeltä Roux. Suomen Gastronominen seura valitsi Rouxin Vuoden Ravintolaksi vuonna 2016. 



Vanhin poikamme oli kutsuttu sopivasti luokkakaverin yökyläsynttäreille. Synttärit alkoivat samaan aikaan, kun  meillä oli pöytävaraus. Niinpä tarvittiin toisen luokkakaverin äitiä, joka vei myös meidän poikamme syntymäpäiville.




Toinen poikamme meni yökylään kaverinsa luokse. Hänetkin haki kaverin äiti kyläilemään.




Tytöt menivät siskoni luokse yökylään. Mies vei tytöt perjantaina ja minä hain lauantaina.



Meidän oli tarkoitus pyöräillä keskustaan ja ravintolaan. Miehellä menikin odotettua pidempään tyttöjen viennissä. Niinpä hän soitti kaverilleen naapuriin ja kysyi kyytiä keskustaan. Pääsimme hienosti vanhan Amerikkalaisen auton kyydissä. 




Kiitokset vielä kaikille, jotka mahdollistivat meidän yhteisen vapaaillan!


Ps. Roux saa lämpimät suositukset! Nam, mitä ruokia!





keskiviikko 17. toukokuuta 2017

#viikonräpsy 19/52


Viime viikolla sain valmiiksi pupusukat kummitytölle. Hänellä oli synttärit jo helmikuussa. Annoimme hänelle synttärilahjaksi villasukkalahjakortin. Nyt vihdoin sain valmiiksi ja postiin nämä "lahjakorttisukat".

Ohje näihin pupusukkiin löytyi Unelmien käsityöt-lehdestä. Toinen kummityttö sai jo aiemmin synttärilahjaksi tällaiset pupusukat

Minä en lopeta  neulomista kesälläkään, mutta usein neulomistahti hidastuu ja neulomisinto hieman hiipuu. Ellei sitten eteen tule jotain huippukiinnostavaa neuleprojektia. Tällä hetkellä minulla on kesken tiikerisukat siskolle, synttärilahja sekin. Tiikerisukkia olen tehnyt useammat jo aiemmin. Seuraavaksi olisi kiva neuloa jotain uutta ja ennen neulomatonta.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Myrskyn sydän - kuinka pysyä rauhallisena kun lapsi saa raivarit

Yksi elämäni rankimmista ajanjaksoista huipentui viime syksynä. Tuntui, että töiden jälkeen en jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyssä ja toivoa lasten menevän jo nukkumaan. Oloni oli iltaisin todella väsynyt ja ärtynyt.

Stressini asuntoasioista oli jatkunut vuosia. Kaikki oli lähtenyt liikkeelle jo syksyllä 2012, kun ostimme rivitaloasunnon. Pääsimme muuttamaan vasta seuraavan vuoden kesäkuussa, jolloin minulla oli kuukausi laskettuun aikaan. Asunto tuntui jo valmiiksi pieneltä ja asunnon kellarikerroksen komeron haju mietitytti. Asunnon koosta ja sisäilmasta stressaaminen jatkui. Lopulta kun kahden suuren remontin jälkeen saimme kotimme sisäilmaltaan puhtaaksi, niin myimme kodin. Uusi koti löytyi läheltä ja kaupat oli sovittu. Nimet vain puuttuivat kauppakirjasta. Ja ne nimet jäivätkin puuttumaan. Kaupat eivät toteutuneetkaan, vaan me jouduimme muuttamaan lyhyellä varoitusajalla kerrostalossa olevaan vuokrakolmioon. Myimme huonekaluja ja silti väliaikainen koti oli täynnä tavaraa. Meillä ei ollut makuuhuonetta, vaan nukuimme miehen kanssa olohuoneessa, joka oli keittiön kanssa samaa tilaa. Yöni olivat erittäin katkonaisia. Ja totta kai väsyneenä kaikki tuntui entistä pahemmalta. Hermoni olivat kireällä. Omille lapsille tuli huudettua ja siitä koin niin paljon syyllisyyttä, että kävin muutaman kerran neuvolapsykologilla.

Psykologin diagnoosi oli suunnaton väsymys. Vaikka olin alavireinen en ollut masentunut. Lääkkeeksi minulle määrättiin lisää omaa aikaa sekä rentoutumisharjoituksia. Keskustelun ja rentoutumisharjoitusten avulla mielialani koheni. Opin ymmärtämään enemmän itseäni ja opettelin olemaan itselleni armollisempi.



Olen jo useamman vuoden seurannut Taikasaappaat - blogia, jonka kirjoittaja Heli Mäkelä on kahden lapsen äiti. Koulutukseltaan hän on sosionomi, toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, mindfulness-ohjaaja ja lasten Tunnetaito-ohjaaja. Olin todella iloinen, kun hän ehdotti minulle tänä keväänä yhteistyötä. Sain testattavakseni Myrskyn sydän-verkkovalmennuksen. Olin kiinnostunut tuosta valmennuksesta jo silloin, kun se oli edellisen kerran myynnissä. Oman kiireen ja saamattomuuden vuoksi osallistuminen kurssille jäi silloin. Älä sinä ole saamaton, vaan käy ihmeessä tutustumassa Helin yrityksen Kasvun taika - nettisivuihin!

Jälkeenpäin ajateltuna en ehkä olisi tarvinut psykologia mihinkään, jos olisin osallistunut Myrskyn sydän-verkkovalmennukseen viime syksynä. Toisaalta nyt kun kävin tämän verkkokurssin elämän rauhoituttua muuton jälkeen, niin opin taas paljon lisää tunteista ja itsestäni ja lapsistani. Kyllä tämä elämä ruuhkavuosissa on sellaista pyöritystä, että välillä on hyvä pysähtyä. Tällä kertaa pysähdyin kotisohvalla mindfulness äänitteitä kuunnellen, lukien mielenkiintoisesti kirjoitettuja tekstejä muun muassa tunteista, tunnetaidoista ja itsemyötätunnosta. Tein tehtäviä ja yritin hyödyntää kurssilla kuulemiani asioita arjessa. Neljä erilaista lasta takaavat sen, että harjoitustilanteita tulee varmasti riittävästi.

Jos kiinnostuit kurssista, niin käy ihmeessä lukemassa lisää ja ilmoittaudu mukaan. Myrskyn sydän -valmennus Kurssi alkaa 19.5 ja se on tilattavissa 18.5 klo 22 saakka.





Elämässä pitää toimia samoin kun lentokoneessa. Ensin laitetaan happinaamari itselle ja sitten voi auttaa muita. Äitinä tämä meinaa välillä unohtua.



Blogiyhteistyö. Olen saanut verkkokurssin maksutta, mutta ilman velvollisuuksia mainostaa kurssia.
Kuvat: pixabay

lauantai 13. toukokuuta 2017

#profiilikuvahaaste

Blogeissa kiertää nyt Facebook-profiilikuvahaaste. Tuon haasteen aloitti Mamma rimpuilee-blogin Laura selattuaan omia vanhoja Facebook profiilikuviaan. Minä rakastan katsella valokuvia ja lähden mielelläni erilaisiin haasteisiin mukaan. Joten ehdottomasti otin tämän haasteen vastaa! Tässä profiilikuviani Facebookista vuosien varrelta selitysten kera. Jossain vaiheessa muistan poistaneeni kuvia Facebookista varsin rankalla kädellä. Kuvien poiston takia en voi toteuttaa tätä haastetta 1 kuva per vuosi-tekniikalla. Alkuvuosien Facebook kuvat olen näköjään poistanut lähes kokonaan. Vai eikö silloin vaihdettu niin usein profiilikuvia kuin esimerkiksi vuonna 2016?!
 
 

Vauvan kanssa Lordia kuuntelemassa

 

Tämän kuvan olen lisännyt faceen joulukuussa 2007. Silloin olin kahden lapsen äiti, mutta tämä kuva on otettu jo kesällä 2006 ja kantoliinassa esikoisemme. Olimme Heinolassa kuuntelemassa Euroviisut samana keväänä voittanutta Lordia. Muistan, että joku nainen kävi kysymässä saako hän lähettää ottamansa kuvan lapsestamme johonkin päivänsäde tai vastaavaan kilpailuun. Kauhistuin tästä "salakuvaamisesta" ja kiesin kuvan käytön. Itse en edes nähnyt naisen ottamaa kuvaa. 



 
 

Madonnan konsertissa

 

Tämän kuva on otettu elokuussa 2009. Kärsin alkuraskauden pahoinvoinnista. Jaksoin kuitenkin lähteä Jätkäsaareen kuuntelemaan Madonnaa. Tässä miehen ottamassa kuvassa syön sipsejä ja luen iltapäivälehteä.





 
 
 

Häämatkalla Madeiralla



Tämä kuvan olen laittanut profiilikuvaksi meidän viidentenä hääpäivänä helmikuussa 2010. Kuva on otettu viisi vuotta aiemmin häämatkalla Madeiralla.



 
 

Kolmatta kertaa raskaana



Tämä kuva on otettu helmikuussa 2010. Kolmannen lapsemme laskettuun aikaan on tässä vaiheessa alle kaksi viikkoa ja hänen syntymäänsä melkein kuukausi. Facebook tiesi kertoa, että raskauskiloja oli tässä vaiheessa tullut 18. Muistaakseni kiloja tuli lopulta lähemmäs 25. Tuossa t-paidassa muuten lukee "use one" ja se mainostaa kondomien käyttöä.



 
 
 

 Lomalla Espanjassa



Tässä olen lasten kanssa Espanjassa joulukuussa 2010. Mies lähti aiemmin Suomeen ja minä lensin Ryan Airilla tämän porukan kanssa Lontoon kautta Tampereelle. Rattaita en ottanut mukaan, mutta turvakaukalon kylläkin. Vinkiksi muille: Ottakaa rattaat mukaan! On aikamoista kantaa turvakaukaloa, vetää matkalaukkua, kantaa nuorinta kantoliinassa ja yrittää saada pojat vetämään lentolaukkuja. Näiltä ajoilta saattaa olla peräisin haluni matkustaa mahdollisimman vähin matkatavaroin. Voit käydä kurkkaamassa, mitä otin mukaan yön yli reissulle Tallinnaan.



 
 
 

Juhannuskokolla 2013


Tämä kuva on otettu juhannuksena 2013. Vietimme juhannuksen kotona Hollolassa. Mies teki koko juhannuksen remonttia uudessa kodissa. Minä yritin pakata vanhassa kodissa lasten kanssa. Sentään kokolla kävimme kaikki yhdessä. Sylissäni on kolmas lapsemme kolmevuotiaana ja minä olen raskaana. Neljännen lapsen laskettuun aikaan on kuukausi. Hän syntyi viikko lasketun ajan jälkeen.
 



 
 

Sukellus uima-altaassa

 

Sukelluskuva on otettu vesikameralla toukokuussa 2014. Olin silloin viikon Espanjassa äitini sekä 4-vuotiaan ja 9-kuukauden ikäisten tyttärieni kanssa. Lensin jälleen yksin lasten kanssa kotiin. Suora lento ja vain kaksi lasta. Ei siis suuria haasteita tai jännitystä.

 

 
 
 

Mustikoita poimimassa



Tämä tervehdys mustikkametsästä on elokuulta 2015. Olen näköjään uskaltautunut facebookiin ilman ripsiväriä. Vielä kahden lapsen äitinä en käynyt edes roskia viemässä ilman ripsaria.




 
 
 

Valokuvaamassa metsässä

 

Tämä kuva on marraskuulta 2015. Lähdin ystäväni ja lasten kanssa metsäretkelle ottamaan joulukorttivalokuvia. Minä en saanut mitään julkaistavaksi kelpaavaa otettua. Ainoastaan tämä ystäväni kännykällä ottama kuva minusta päätyi profiilikuvakseni.




 
 

Retkellä jäällä



Tämä kuva on otettu maaliskuussa 2016 Vesijärven jäällä. Tällaiset puolinaamakuvat ovat tulleet kuvausrepertuaariini sen jälkeen, kun olen alkanut käyttää Snapchatia. Minut löytää snäpistä nimellä minnakil.




 
 

Ammattilaisen meikkaamana

 

Nykyinen profiilikuvani on otettu joulukuussa 2016. Kävin kasvohoidossa Vierumäen Day Spasssa, jonka jälkeen kosmetologisiskoni vielä teki minulle meikin.

 
 




Oletko sinä jo osallistunut profiilikuvahaasteeseen? Jos olet, niin vinkkaa ihmeessä. Olisi kiva käydä katsomassa kuviasi.



Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Koriste kukkaruukkuun silkkimassasta

Äitienpäiväksi ei enää ehdi kylvää ja kasvattaa äidille kukkaa, mutta kaupasta ostetun kukan ehtii hyvin koristella itse tehdyllä kukkakepillä. Koristeet valmistuvat nopeasti silkkimassasta tai helmimassasta sekä grillitikusta. Silkkimassa ja helmimassa kuivuvat muutamassa tunnissa eikä uunia tarvita. Helppoa ja nopeaa. Meillä lapset muovailivat silkkimassasta Angry Birdseja sekä kukan. Sydän on tehty piparkakkumuotilla. Kuvissa näkyvät kaksi ankkaa on tehty helmimassasta ja ne ovat oikeasti pääsiäistipuja. 




Valmis silkkimassatyö vain grillitikun päähän ja grillitikku multaan.





Joko teillä on äitienpäivänkortit ja lahjat valmiina ensi sunnuntaita varten?

tiistai 9. toukokuuta 2017

#viikonräpsy 18/52


Viime viikolla lapset kaivoivat vesi-ilmapallot esiin. Loput vappuilmapallotkin saivat vettä sisäänsä. Voi sitä riemua! Itsekin iloitsin auringosta ja lämmöstä. Perjantaina takapihalla tarkeni syödä jäätelöä paljain varpain.

Tämä viikko alkoi aurinkoisessa, mutta aivan liian kylmässä säässä. En ilahtunut ollenkaan maanantaisista lumihiutaleista.

Tervetuloa kesä! Sinua odotetaan jo!


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Halvin matka Tallinnaan

Huhtikuun lopulla vietin ystäväni kanssa yhden yön Tallinnassa. Etsiessämme hotellia ja laivamatkoja googlasin muun muassa otsikossakin näkyvillä sanoilla "halvin matka Tallinnaan". Halvin reissumme ei ehkä ollut, mutta tervetullut irtiotto arjesta. Ei luksusta, mutta toisaalta matkustaminen ilman lapsia. Ilman että tarvitsee huolehtia muista kun itsestään. Eikö se juuri ole ruuhkavuosia elävän äidin luksusta?
 
 


Olemme olleet ystäväni kanssa matkalla kerran aiemmin. Pari vuotta sitten kävimme Pärnussa. Siitä reissusta olimme ehkä molemmat oppineet sen, että usein kuultu lause meidän reissuilla on: "Kyllä tämän matkan jaksaa kävellä." Lähdimme nimittäin molemmat matkaan pelkillä käsilaukuilla. Ja kyllä me käveltiinkin. Kaikki matkat. Lahdesta Helsinkiin ja takaisin matkustettiin sentään bussilla. Niin ja toimivathan aviomiehet kuljettajina kotoa Lahden matkakeskukseen ja takaisin. Muuten me sitten kävelimme. Ei paikallisbusseja, ratikoita, takseja eikä edes pyörätakseja Tallinnassa.




Minulla oli mukana:
 
paita
alusvaatteet
sukat
meikkipussi (ripsivärin unohdin kotiin)
hiusvaha
hiuslakka
deodorantti
hammasharja
hammastahna
rahapussi
puhelin
puhelimen laturi
teepussi (en käyttänyt)
2 Buranaa (en käyttänyt)
 
 
Mitä muuta me sitten teimme kun kävelimme? Istuimme rauhassa. Söimme ja juttelimme.
 
 



 
 

 
Kävimme myös museossa. Ja mikä olisikaan ollut meille paremmin sopiva museo kuin Bastionen tunnelit. Ne ovat 1670-luvulla Ruotsin vallan alla sotilastarkoituksiin rakennettuja puolustustunneleita. Pääsimme siis kävelemään myös maan alle.
 

 
 
Kiertelimme myös tuntikausia kaupoissa ja sovitimme lukemattomia vaatteita. Ystäväni teki onnistuneita ostoksia. Minun sovittamani vaatteet aiheuttivat enemmän nauruntyrskähdyksiä kuin halun ostaa vaatteet itselle. Tämän blogikirjoituksen nimi voisi olla myös "Hauskin matka Tallinnaan". Nauroimme nimittäin paljon muutenkin. Ei pelkästään sovituskopissa.
 
 


 
 
Yhden käsilaukun taktiikka toimi paluumatkaan saakka. Olisiko sittenkin pitänyt olla kaljakärry skumppa-sixpackia varten? Tai olisiko ehkä sittenkin kannattanut ottaa taksi tai edes ratikka satamasta bussiterminaaliin? Arvaatkaa vaan että oliko ja otettiinko?
 
 
- Kyllähän me nyt tämäkin matka vielä jaksetaan kävellä! 
 
 
 
 
Ps. Laivan kuohuviini tarjous yllätti kokeneet kävely-matkailijat täysin. Ensi kerralla osaamme sitten varautua tällaisiinkin yllätyksiin.
 
 
Olisi hauska kuulla millaisia ovat teidän reissut kavereiden kanssa ilman miehiä ja lapsia? Lähtevätkö muutkin säästämään ja kävelemään? 




perjantai 5. toukokuuta 2017

#viikonräpsy 17/52

Vappuviikonloppuna meidän oli tarkoitus tehdä pihatöitä, siivota kesäkeittiö ja juhlia kevättä. Minä haaveilin myös mahdollisuudesta levätä sekä tehdä useampi blogiin liittyvä asia. Paljon oli odotuksia yhteen kolmipäiväiseen viikonloppuun. Välillä jo suunnittelin suuria vappujuhlia meille. Välillä taas ajattelin, että ei tehdä yhtään mitään.
 
Meillä oli vappuaattona maa valkoisena. Haravointi vaihtui pieneen metsäretkeen. Kesäkeittiön siivous skipattiin kokonaan. Blogijuttujakin tuli tehtyä vain murto-osa siitä, mitä alunperin suunnittelin. Vappujuhlia emme järjestäneet. Paistoimme sentään munkkeja ja kutsuimme toisen lapsiperheen meille "munkkiskumpalle" ja simalle. Hotdogit kävimme sitten syömässä heillä. Ja osa porukasta saunoi. Vauhdikkaan ja ohjelman täyteisen viikon jälkeen rento, suunnitelmilta ja aikatauluilta joustava viikonloppu tuli kyllä tarpeeseen.
 
Aattoaamuna herätessäni en vielä tiennyt yhtään mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Ainoa, mitä sovimme kaveriperheen kanssa vapun suhteen oli ettei kukaan saa stressata eikä kattauksen tarvitse olla viimeisen päälle, jos siis yhdessä päädytään syömään. Tärkeää oli rento yhdessä olo. Go with the flow-vappu tuli tarpeeseen!
 
 

 
#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kännykkäkuvan viikon varrelta.



Miltä kuulostaa? Millainen vappu teillä oli? Tykkäätkö suunnitella asiat tarkasti etukäteen?